Saavutettavuus – mitä, miksi ja milloin?

Tänä poikkeusaikana moni meistä on käyttänyt kotona enemmän vietettyä aikaa ”konmarittamalla” kotiaan. Tämä suosittu japanilaisen Marie Kondon lanseeraama järjestelymenetelmä kannustaa käymään läpi ja luopumaan turhasta tavarasta, josta ei enää ole hyötyä ja joka ei tuota iloa. Sitä verkkosivuston saavutettavaksi saattaminenkin perimiltään on:

1. hyödyllinen kevätsiivous ja katsastus siihen mistä oma verkkopalvelu koostuu ja
2. siitä, miten hyvin se noudattaa sille asetettuja tavoitteita.

Verkkopalvelun osalta kevätsiivouksessa huomio kiinnittyy tekniseen, visuaaliseen ja kognitiiviseen saavutettavuuteen. Onko koodi virheetöntä ja tehty saavutettavaksi? Täyttääkö visuaalinen ilme värikontrasteineen saavutettavuuden kriteerit? Ovatko sisällöt helposti ymmärrettäviä eli selkeitä?

Tällä verkkopalvelun uudelleenjärjestelyllä onkin jo hieman kiire, sillä lain asettama viimeinenkin takaraja julkishallinnon digitaalisille palveluille tulee vastaan jo 23.9.2020.

Nyt voimassa oleva lainsäädäntö puuttuu julkishallinnollisiin digipalveluihin, mutta jo 2025 myös muita digipalveluita velvoittava lainsäädäntö tulee voimaan. Saavutettavuuskorjauksista on kuitenkin jo nyt kaikille hyötyä digimaailmassa, sillä se parantaa asiakastyytyväisyyttä, laajentaa asiakaskuntaa ja parantaa palvelun näkyvyyttä useimmissa hakukoneissa.

Laki digitaalisten palvelujen saavutettavuudesta perustuu YK:n yleissopimukseen vammaisten henkilöiden oikeuksista. Sen puitteissa pyritään turvaamaan kaikille yhdenvertainen pääsy digitaalisiin palveluihin.

Uusien verkkopalveluiden on tullut täyttää lainsäädännön kriteerit saavutettavuudesta jo syksystä 2018. Ennen 23.9.2018 julkaistujen verkkopalveluilla on siirtymäaika, mikä umpeutuu 23.9.2020 – eli ihan tuota pikaa.

Tuo tämän vuoden syyskuuta koskeva lainsäädäntö velvoittaa julkishallinnollisia ja julkista tukea saavia digitaalisia palveluita, mutta jo muutaman vuoden päästä lainsäädäntö koskee myös palveluita laajemmin. European Accessibility Act on direktiivi tuotteiden ja palveluiden esteettömyysvaatimuksista, ja sen piiriin kuuluvat esim. verkkokaupat, lippu- ja pankkiautomaatit sekä e-kirjat ja niiden lukulaitteet. Tämän direktiivin velvoitteet tulevat voimaan 2025.

Voidaan kuitenkin todeta, että saavutettavuuden huomioiminen on direktiiveistä huolimatta tärkeää kaikille verkkopalveluille: sen lisäksi että se on vakiintumassa yleiseksi perustaksi digitaalisille palveluille, se myös laajentaa verkkopalvelun käyttäjäkuntaa ja sivuston näkyvyyttä suurten hakupalveluiden suosiessa saavutettavia verkkopalveluja.

On sinänsä harmi, että saavutettavuus on nyt ”tapetilla” hieman negatiivisessa valossa kun on kiirehdittävä ”pakon” edessä tekemään muutoksia, korjauksia ja lisäyksiä verkkopalveluihimme, jotka pahimmassa tapauksessa tuntuvat vain lisäävän sisällöntuottajien työtaakkaa ja tuovan mukanaan lisäkustannuksia.

Meidän tulisi kuitenkin muistaa että, saavutettavuus on oikeastaan vain asiakaslähtöistä tapaa tuottaa palvelua. Kaikkien tavoitteena on kuitenkin se, että verkkopalvelu vastaa sen käyttäjien tarpeisiin ja kysymyksiin. Mitä selkeämmin osaamme tarjoilla sisältöämme, sitä vaivattomammin sitä voidaan hyödyntää, ja on myös todennäköisempää asiakkaamme haluavat uudelleen hyödyntää sellaista palvelua, jonka he kokevat toimivaksi ja heidät huomioivaksi.

Ja meille sisällöntuottajillekin olisi hyvä mantra muistaa: selkeää palvelua on myös selkeämpi ylläpitää. Esimerkiksi sen sijaan että pystyisimme vaivattomasti ja nopeasti päivittämään jotain yhtä tiettyä omaa pientä osa-aluetta sivustosta, voimmekin mahdollisesti liikkua koko sivuston laajuudella ja jakaa sivuston ylläpidon työtä laajemmalla joukolla.

Saavutettavuus ei valmistu koskaan – masentava lause. Vai onko? Työ saavutettavuuden osalta ei tosiaan valmistu koskaan. WCAG kriteerejä päivitetään parin vuoden väliajoin ja tuntuu, että tekninenkin kehitys harppaa aina askeleen eteenpäin juuri kun luulee sisäistäneensä viimeisimmätkin mahdollisuudet. Suurin työ on kuitenkin siinä, että saavutettavuudesta pidetään huolta osana jatkuvaa sisältötyötä – jokainen uusi sisältö tulee arvioida myös saavutettavuuden näkökulmasta. Saavutettavuus on ajateltavana vaihtoehtoisena sanana sille perus sisällöntuotannolle, mitä sivustolle on koko ajan tehty. Nyt meidän pitää vain siirtää fokusta siihen, että tarkastamme sivuston toimivuuden myös laajemmalle käyttäjäkunnalle. Sisältötiimille on rakennettava työkalusto, jolla sisältöjä voi esikatsella ja tarkastaa, että vaadittava kriteeristö täyttyy. Samalla saavutettavuuden automatisoidun testauksen työkaluista ja testaustavasta on hyvä sopia.

On hyvä muistaa, että saavutettavuuden kriteeristöihin liittyy paljon sellaisia arvioitavia asioita, joita ei voi automatisoida tai muuten "koneellistaa" vaan ne on arvioitava sisällön asiantuntijana itse tai konsultin tukemana. Tällaisia asioita ovat mm. kielelliseen selkeyteen liittyvät vaatimukset. Organisaation osaamisen jatkuvasta kehittämisestä on siis pidettävä tämänkin vuoksi huolta.

Saavutettavuuden perusteet pysyvät pitkälti samana sisällöntuotannon näkökulmasta: otsikointi, selkokielisyys, vaihtoehtoiset tekstisisällöt – mm. nämä voidaan lukea vakioiksi. Mutta verkkopalvelun rakenne ja sisällöt sekä palvelua ylläpitävä organisaatio ovat kuitenkin koko ajan muutoksen tilassa. Sivustoa tulee päivittämään uusia tekijöitä, palveluvalikoimaa päivitetään tai ilmettä muutetaan. Työntekijöille tulee luoda mahdollisuus kouluttautua, kerrata ja syventää osaamistaan saavutettavuuden eri osatekijöistä. Samalla on hyvä luoda yhdessä tekemisen kulttuuri, sillä omille sisällöilleen helposti sokeutuu – monesti on parempi, että joku toinen tarkistaa, että sisältö vastaa vaadittavia kriteerejä.

Samalla kun verkkopalvelu elää ja muuttuu, tulee päivittää myös sen saavutettavuusseloste. Tämä on oiva tilaisuus ottaa ylipäätänsä tarkistus siihen, millä mallilla sivusto juuri sillä hetkellä on ja miten sisällöntuotannon prosessit ja kriteerit organisaatiossa toimivat.