Edellisessä bloggauksessani pohdin sitä, miksi yritysten viestinnässä ei juuri uskalleta käyttää muita kuin kuvapankeilta ja valokuvauksen ammattilaisilta hankittuja kuvia. Hieman rosoisemmatkin kuvat sopisivat mainiosti esimerkiksi sosiaalisen median tarpeisiin, mutta monilla tuntuu olevan suuri kynnys tarttua kameraan.

Olen opettanut valokuvausta eri ikäisille, ja tiedän kokemuksesta, että niin lapset kuin aikuisetkin oppivat valokuvauksen perusteet hyvin nopeasti. Tässä oppimisen vaiheessa myös kuvien laatu paranee suhteellisesti eniten, kun taas pidemmälle edetessä asiat monimutkaistuvat ja itsekriittisyys kasvaa. Tähän kirjoitukseen olen koonnut kolme vinkkiä, jotka auttavat aloittelijaa eniten eteenpäin.

1. Opettele aukko, valotusaika ja herkkyysarvo

Moni aloittelija kokee vaikeaksi säätää manuaalisesti objektiivin aukkoa, sulkimen valotusaikaa tai sensorin herkkyysarvoa. Kun kuvat näyttävät automaattiasetuksillakin valottuvan oikein, miksi ylipäätään vaivautua opettelemaan näin teknisiä asioita? Tämä on tyypillinen sudenkuoppa, johon monen lupaavan kuvaajan kehitys tyssää. Aukko, valotusaika ja herkkyysarvo vaikuttavat nimittäin valotuksen lisäksi kuvan onnistumiseen muutenkin.

Aukko vaikuttaa terävyysalueen kapeuteen, ja siten se on yksi tapa säädellä esimerkiksi taustan epäterävyyttä. Valotusaika vaikuttaa liike-epäterävyyteen ja sitä kautta kuvan tärähtämisen riskiin. Herkkyys- eli iso-arvo taas vaikuttaa monella tapaa kuvan tekniseen laatuun kuten rakeisuuteen ja väreihin. Vaikka suosisikin manuaalisäätöjen sijasta esimerkiksi puoliautomatiikkaa, nämä asiat tulee opetella ja sisäistää perinpohjaisesti, mikäli haluaa päästä valokuvauksessa vähänkin syvemmälle.

vinkit-aloittelijalle-1523-770w.jpg
Valotuksen manuaali- puoliautomatiikka-asetukset löytyvät valotuksen säätörullan kirjainyhdistelmistä. Opettele pärjäämän niillä ja jätä automaattiasetukset turisteille. Herkkyys- eli iso-arvon säätämiseen on usein olemassa oma tärkeä nappinsa.

2. Kuvaa ulkona

Amatöörien kuvat näyttävät monesti nuhjuisilta sen vuoksi, että ne on otettu sisätiloissa ja laadultaan huonossa valossa. Esimerkiksi toimiston loisteputkien valo on usein heikkoa, väriltään kelmeää ja kohtisuoraan ylhäältä suuntautuvaa. Ammattikuvaajilla on hallussaan salamakalustoa ja muita kikkoja, joilla he saavat myös sisällä otetut kuvat näyttämään raikkailta. Sen sijaan amatöörikuvaajalle yksinkertaisin keino on siirtyä kuvaamaan ikkunan ääreen tai suosiolla ulos saakka. Siellä valoa on päiväsaikaan aina riittävästi, ja valo on neutraalimman väristä ja monesti myös tasaisempaa.

Ulkona kuvatessa kannattaa kuitenkin vältellä keskipäivän suoraa auringonpaistetta, joka heittää kuvattavan kasvoihin jyrkät varjot. Ammattilaiset käyttävät myös tämän ongelman ratkaisemiseen salamakalustoa ja heijastimia, mutta toinen vaihtoehto on siirtyä varjoon. Esimerkiksi talojen välistä saattaa löytyä kuvauspaikkoja, jotka eivät ole suorassa auringonpaisteessa mutta jonne auringon säteet pääsevät kimpoilemaan monesta suunnasta. Näissä tilanteissa pääsee usein hyvään lopputulokseen ilman raskasta kuvauskalustoa.

vinkit-aloittelijalle-1513-770w.jpg
Tätä kuvaa otettaessa keskipäivän kovalta valolta suojauduttiin sisäpihan varjoon. Tausta saatiin pehmenemään siten, että kohdetta kuvattiin tarpeeksi läheltä ja suurella aukolla.

3. Mene lähelle

Eräs tyypillinen puute amatöörien kuvissa on se, että ne otetaan usein ikään kuin varmuuden vuoksi kaukaa ja turhan varovasti rajaten. Tällöin kuvaan tulee mukaan liikaa ympäristöä ja itse kohde ei nouse esille. Ongelma korostuu edelleen, kun kuva halutaan verkkoon pienessä koossa. Rajausta voidaan toki tiukentaa myös jälkikäteen, mutta erityisesti laajakulmalinssillä otettujen kuvien kohdalla se voi tehdä kuvasta vain entistä yhdentekevämmän näköisen.

Parempi käytäntö on huolehtia jo kuvaustilanteessa, että kohteesta on saatavilla myös kunnon lähikuva. Telelinssillä lähikuvaan saa helpommin rauhallisen taustan ja minimalistisen sommitelman, kun taas laajakulmalinssillä kuvatessa pitää uskaltautua lähemmäksi kohdetta. Tällöin saadaan aikaiseksi enemmän tilan ja läsnäolon tuntua. Rajaaminen on aina tapauskohtaista, mutta kuvaustilanteessa kannattaa aina harkita, voisiko kuvan ottaa vielä hiukan lähempää.